Tässä on tainnu kulua aikaa jonkun verran viime kirjotuksesta.. Ei oo ollu kiinnostusta kirjottaa ja oon miettiny jopa että jos lopettais koko blogin.. Vaikka mietteitä on vaikka ja mistä.. Ongelma lienee myös tää vuodatuksen päivitysongelma että jättäiskö tän alustan ja jatkais muualla samalla nimellä koska tää vaan on ollu niin hyvä keksintö.. Ja jostain syystä täälläki porukkaa viel on välil lukemassa mun postauksia??

Mutta jos kumminki sen verran tänne viel teen että päivitän mitä nykysellään kuuluu.. On meinaan sitte vuodessa tapahtunu jo Niiiiin paljon että huh :D

Viime vuonna käytiin läpi monet silmälääkärireissut pikkuneidin kans kun huomattiin että toinen silmä ei nää yhtä hyvin ku toinen neuvolassa. Monet silmälääkärit tuskaili että kun ei näy mitään mistä tämä johtuu.. Tätä ongelmaa ei siis oltais edes huomattu ellei neuvolassa oltais katottu erikseen molemmat silmät kun toinen silmä taas peitti niin hyvin sen toisen silmän viat  olemalla taasen todella tarkka ja onkin siis ikävuosiin nähden paremmin kehittyny näkö siinä.. No mutta silmälääkäri kun ei nähnyt silmäkuvissakaan mitään niin passitti sitten magneettikuviin ihan ns varmuudenvuoksi. Siinä sit tätä mammaa stressas ihan vähä vaan.. Neiti onneks on niin reipas että seki meni tosi hienosti vaikka nukutettiin neiti kuvauksen ajaksi. Onneksi aivoissakaan ei näkynyt mitään mikä ongelmaa aiheuttaisi. Sit vaan käydään tarkastuksissa kattoo jos toinen silmä alkais heräilee.. Mutta onneks ei oo ongelmaa näkemisen kanssa siltikään..

Eli olin paskafirmassa kolme vuotta? töissä ja ahdistus oli todellista.. Vitutti joka päivä enemmä vaa se meno siellä.. Jos esimiesten tehtävä on vaan antaa negatiivista palautetta tai vaihtoehtosesti ei mitään palautetta, valehdella ja kusettaa nii ei oo vankalla pohjalla mikään.. Työntekijät alko enemmä ja vähemmä ärsyyntyä työolojenki takia toistensa naamoihin ku tehtiin kiristyksiä toisten perään ja nii naisvoittosest alasta ku puhutaan nii tiietään että selän takana puhutaan ja paljon.. Juorut leviää ja semmost kivaa.. Sain lopulta ittelleni toisen työpaikan. Kävin useassa haastattelussa missä luvattiin töitä. Kunnes Tämä lupaava paikka löyty. Sitte kun olin ollu n.kk töissä ku puhelin soi että tulekko meille töihin. Päätin että katon mihin se sillone työpaikan meininki menee et paraneeko siellä hommat ku alku tuntu takkuilevan ihan samalla tapaa ku edellisessä firmassa. Eli jäin vielä sinne..  Tykkäsin meinaan mun kohteesta tosi paljon siellä arvostettiin sitä työnjälkeä, mun pirteyttä ja tekemisen intoa..  Noh sit aloin miettiin kun pari kk oli menny ja hommat kusi edelleen nätisti kokoaika firman puolesta ja mulle ei meinattu löytää toimivaa työparia koko tänä aikana että josko sittenki menis sinne vuokrafirmaan rakennussiivousta tekee. Jonku hetken sitä mietin ja päätin ottaa yhteyttä. Ja olin seuraavana päivänä sitten työhaastattelussa ja siitä seuraavalla viikolla alotin siellä.. Ja tähän mennessä toimii hienosti ja on kivaa!

Mitäs muuta .. Käytiin tossa (mun ekaa kertaa lentokoneessa) saksassa toukokuun lopulla. Oli ihanaa ja piristävääkin kun ei tullu sit mitää kesälomaa pidettyä työpaikan vaihtohjen takia. Päästiin kattomaan Nekrogoblikonia ja sit vaan hengailtiin ja seikkailtiin. Oli ihana reissu.

Reissun jälkeen muutettiin saman katon alle tuon takkuotuksen kanssa. Mulla ollu vähän semmone päävika että minähä en enää muuta kenenkää kans mihkä.. Niinku ennen Takkuotuksen ilmestymistä elämääni päätin että pärjään mainiosti itteksee.. Nii muutti hän mun käsityksen siitäki että haluun mä jakaa elämäni hänen kanssaan ihan niinku kokonaan. Kotia myöten. Toki olin valmis antaa kaikkeni heti alusta asti koska tajusin millasen kultakimpaleen olin löytäny. Mut parasta se oli kaikkien kannalta että edetää fiksussa ajassa.. Täydellisempää miestä en voi ittelleni toivoa. Ja Saarihelvetissä Korpiklaanin soiton taustalla soidessa tanssittiin siinä niin päätettiin kihlautua ♥ Vähän oonki jo alkanu haaveilee häistä vaikka niihin onkin aikaa vielä kun rahaa pitäs semmosiin olla vähä jonku verran.. Mutta visioita on.. Joskus olin varma etten koskaan naimisiin mene, halua enkä varsinkaan pääse. Mut se on ollu monen asian syy miks oon ollu ihan eri mieltä asioista. Mä tunnen oloni kotoisaks missä vaan kun saan olla Takkuotuksen seurassa enkä päivääkää saatika seikkailuakaan pois mistään hinnasta.

Mitäs muuta.. No neiti aloitti eskarin melkein kk sitten ja se on alkanut hienosti pääsi vielä semmoselle 0-1 luokka kokeiluun mukaan ja tällei alkufiiliksistä päätellen se on ollu hieno homma. Vähän tämmöne "teinivaihe" päällä neidillä mutta onneks vähä alkaa jo kuuntelee ja suostuu keskustelee asioista.. Välillä saa kyllä miltei kenet vaan raivonpartaalle mut eiköhä sitä kokeilla jokases perheessä että missäs ne rajat menee.. Mitä kannattaa tehdä ja mitä ei kannata tehdä. Auttanu kyl omaa jaksamistakin tää kun on kaks aikuista.. Jos itel menee tunteisiin nii toinen osaa rauhottaa tilanteen..

Tiivistettynä.. Must tuntuu että jokane vuos Takkuotuksen kans on ollu toistaan parempi. En tienny että voin olla näin onnellinen ja ettei oikeesti aina tarvi olla joku asia aivan suunnattoman huonosti jos yks asia on tosi hyvin. ♥

Tilaanne moikkaillen - Takku-Tukka