Tässä pohdiskellu.. Ihmiset kun aikuistuu nii ei välttämättä muuten muutu hirveesti elämä mut pikkuhiljaa suurin osa alkaa ajattelee asioita järjellä.. Ei sitä enää mennä niin että hei must tuntuu nyt tälle teenpä näin, aivan sama mitä muut ajattelee.. Tai mietitään hirveen tarkkaan miten se päätös vaikuttaa siihen ja tähän ja tuohon..

Tottakai sitä tarvii myös ajatella miten se vaikuttaa mihinkin mutta hei.. Ei takerruttais sellasiin pieniin asioihin.. Uskalla kokeilla! Se että mitä jos ja sittenku.. Ei! Ku nyt ottaa vaan itteensä niskasta kiinni ja hetken elää oikeesti hetkessä eikä mieti kaikkee muuta..  Hyvän maun ja järjen rajoissa..

En tarkota sitä että ei sais ajatella tulevaisuutta ja mikä vaikuttaa mihin millä tavalla mutta kun tupataan suunnittelee niin oma kun muidenki elämä kysymättä itseltä ja toisilta johon päätös vaikuttaa.. Kysymättä että No onko se niin iso päätös että tarvii pohtia ja käännellä ja väännellä? Onko järkeä ajatella järjellä vai kerranki mennä tunteella eteenpäin? Ja mitäpä jos oot miettiny asiat aivan päin vittua ja onkin isompi mahdollisuus oikeesti että asiat toimii aivan päin vastoin?

Saattaa olla että pyörin ympyrää nyt tässä tekstissä.. Mutta pointtina se että oli asia sitte työ tai parisuhde tai vaikka talon maalaaminen.. Nii miksi useimmiten suljetaan pois se itselle mieluisin olotila koska "ei se nyt  ole niin järkevää" koska sitä ja tätä.. Kokeile! ehkä joskus sattuu.. Ehkä joskus mokaa mut Se jos joku on elämää..

Ainaki itse haluisin vanhana istua kiikkustuolissa ja miettiä mitä kaikkea sitä teki eikä sitä mitä olisi voinut tehdä..

Aina sattuu ja tapahtuu mut se vahvistaa..

Nyt itsellä on tulossa sellane päätös mitä kaikki ei tuu käsittää.. Varsinka vanhemmat ihmiset.. Sukulaiset.. Mut se tieto tulee tossa joulun jälkeen teidänkin tietoisuuteen..

Halusin vähän avata teidän mieltä joten hei Eläkää!

Tilaanne Elvyttäen -Takku-Tukka