Aloitetaampas.

Tänään oli taas sellane päivä että sain osakseni paheksuvia katseita jne.. ja aattelin tehdä taas iloisen kirjotuksen siitä miten mukavaa sellane on..

Nyt oon jo onneks päässy niin pitkälle itsevarmuudessa ja tälläses ja on useimmiten hyviä päiviä. Ei siis niitä päiviä ku ottaa itteensä noita katseita, sanoja ja arvosteluja.. Mut kyllä mua se silti ärsyttää ettei ihmisten anneta olla ihmisiä.. Ja se että en näytä "normaalilta äidiltä" ei tee musta huonoa äitiä. Ja keskustelen näistä usein muiden äitien kans ja tiiän että myös se että oot "nuori" äiti saa aikaan sitä että paheksutaan ja katotaan pahasti ja sillei että mitenhän pärjää..

En sano että kaikilla on helppoa tulla nuorena äidiks yks sopii yhdelle muttei toiselle.. Jos "sä" ite olit kokematon etkä valmis vanhemmuuteen 18-30v(mikä nyt laksetaa sit nuoreks..) nii se ei tarkota että kaikki ois.. Tai se että sulla oli hevi/rock/punk/hiphop jnejnejne...-kausi ja sit oot "tullu järkiis" nii se ei tarkota että se tyyli ois vaan teiniaikojen huumaa joka tarkottais sitä että oisit epäkypsä.. Se tarkottaa sitä että oot löytäny tyylin mikä miellyttää..

Ja tästä päästään muihin tälläsiin asioihin.. Koska saan niin kavereilta/tutuilta/suvulta/tuntemattomilta jonku verran kritiikkiä siitä miten minä kasvatan lapseni..

Mitä pitää opettaa lapselle ja mihin mennessä tää pitää toteuttaa.. Mitä pitää kieltää lapselta.. Miten ruokkia lapsi.. Mitä ei saa opettaa lapselle.. Sit tietenki kuinka usein saan pitää "vapaata" lapsesta ja miten kauan tämä vapaa saa kestää ja mitä silloin itse teen..

Ensinnäkin se olen MINÄ joka lapseni kasvatan. Se olen minä joka sille rajat luo ja mitä sitten opetan tai jätän opettamatta. Koska se oon mä joka sen lapsen oon tähä maailmaan tuonu ja minä hänen kanssaan asun ja elän suurimmaks osaks.. Joten jos en opeta lapselleni uskonnosta se on mun päätös ja kun hän kumminkin kuulee asioista myös kodin ulkopuolella se on hänen oma päätös mihin hän uskoo. Tähän joku uskovainen/tapauskovaine heitti "mutta sä oot se roolimalli ketä se eniten kuuntelee jne", No se saattaa olla totta mutta Kuka sanoo että se sit on oikein kasvattaa laspsi uskontoon? Että se ois se tie mitä jokaisen kuuluis kulkea? Tai jos en juhli samalla tavalla kaikkia pyhiä mitä kalenterist löytyy kuin muut.. Se etten oo hankkinu jo ekaa älylaitetta mihin typy voi kiintyä ja addiktoitua.. Tai se miks en oo 3vuotta kotona lapsen kans/se että oon ollu niinki kauan ku kas vuotta kotona sen kans.. Tai että asun toisella paikkakunnalla muusta suvusta.. Nii ja oon saanu kuulla myös että on väärin että kuuntelen tätä "mun" musiikkia niin että lapsi sen kuulee ja alkaa sitä sit kuuntelee..

Annan mun lapselle oikeuden päättää mikä hänest tulee isona, mitä hän kuuntelee, miten hän pukeutuu(mitä saakin jo tehdä pukeutuu siihen mikä on hänen mielestä kivan näköstä ja kun ollaan vaatteita ostamassa niin saa vaikuttaa sillonki.) ja mitä hänharrastaa.. Jos täst listasta jäi jotai pois ni oon pahoillani.

Ja mitä mun äitiyteen tulee.. Yritän ola paras mahdollinen äiti mitä voin olla.. Ja kehun lastani ja kannustan.. Luon rajoja ja torun.. Mutta muistan myös halia ja kertoa hälle jokainen päivä että rakastan häntä yli kaiken.

Tämä oli lähinnä avautumista ja haluan vaan sanoa että pitäkää nokkane toiste päätöksistä.. Kaikkee saa kyseenalaistaa ja neuvoa mut se miten sen teette niin miettikää tarkkaan.. Herkemmät voi ottaa enemmänki itteensä.

Tilaanne Vuodattaen ja Neuvoen.. -Takku-Tukka