Mun elämässä sattuu ja tapahtuu vähä kaikenlaista.. On aina sattunu ja tapahtunu.. No mutta se on elämää..

Mä elän kumminki aika lailla päivä kerrallaan tai niin hyvin ku voin.. Toki lapsi tekee vähä sen että pitää vähä suunnitella asioita etukäteen ei sitä voi mennä ja tulla miten vaan.. Mutta yllättävän hyvin sitä pystyy tekee lapsenkin kanssa extemporee juttuja.. Tässä on taas sellane ratkasu tullu tehtyä mutta tosiaan elän päivä kerrallaan enkä kadu menneitä tai tulevia enkä myöskään olevia asioita tai tekoja..

Kai se on positiivista ettei osaa hävetä itseään tai muita.. Sitä osaa elää vähä vapaammin ku ei mieti jatkuvasti mitä tuli tehtyä.. Varsinkaan kun miettii niitä asioita ennen ku tekee.. Toki jos tekisin jotain omien aatteiden vastaista se kaduttais ja vituttais suoraan sanoen.. Mut todella harvoin näin tapahtuu.. Elän itselleni ja lapselleni.. Itseni ja lapseni kautta..

Oon ehkä ollu vähä hiljane ja ujo.. Mutta pääsen siitä eroon päivä päivältä enemmän.. Ei mua enää pelota mennä puhuu ihmisille enkä mieti "mitähän ne ajattelee musta" - no ainakaan kauhulla.. Toki tietyissä tilanteissa huumorilla kelailee ku porukka seisoo keskellä katua monttu auki ja tuijottaa sua niin totta hemmetissä mua kiinnostais tietää mitä senki päässä liikkuu! Ei sen takia että se mun elämää tai tyyliä elää millään tavalla liikuttais mutta se siitä saatu hupi.. Toisalla tuijotellaan enemmän toisaalla vähemmän.. Mutta onha se kiva tulla muistetuks vaikka sitte "friikkinä" "kummajaisena" tai "ihmeellisenä tyyppinä".. Ku se ettei sua muisteta ollenka.. Varsinki kaupunki missä oot eläny suurimman osan elämästäs.. No mutta sitä osa-aluetta mullistetaan vielä enemmän tulevaisuudessa ;)

Tässä tälläne aivo-yrjö.. Paljon aatteita mikään ei jälleen kerran johda oikeen mihinkään jos joku saa tästä jotain irti nii mahtavaa.. :D Minulle aina kunnia tuottaa kummallista tekstiä :)

Tilaanne Yrjöen -Takku-Tukka