Täällä sitä ollaan edelleen hengissä niinku useimmat varmaan aavistelikin.. Kirjottanu en oo pitkiin aikoihin mutta en aatellu myöskään tappaa tätä blogia.. Joku ihmeellinen tunneside tähän..

Oon miettiny montaa vaihtoehtoa tän blogin kannalta.. Joko sitä että satunnaisesti kirjottelisin tänne tai että tämä jäis elämään omaa elämää ja alkaisin kirjottaa anonyyminä jossai.. Jossain.. Koska mulla on niiiin paljon semmoisia aiheita mistä haluaisin kirjoittaa mutta koska tällä blogilla on mun naama nii en voi enkä viitti tehdä sitä.. Itseni enkä toisien ihmisten takia.. Toki onhan sekin vaihtoehto että tänne kirjottelee niitä diipadaapa juttujaan ja lisäksi perustaa toisen blogin..

No mutta mennään vaikka kuulumisiin..

Asuin pari melkein kolme vuotta (vissii) semmoses asunnossa missä naapuri oli sekopää.. Ei ollu niin mahtavaa ku toisinaan pelkäsit kotonas että naapuri polttaa talon (humalassa teki ruokaa ja ei yks eikä kaks kertaa ku savua levis rappuun ku ranskikset tai pizza palo poroks...) kerran myös heräsin kun palomiehet herättivät että palaako meillä vai jossain muualla.. Ei palanu meillä vaa yläkerrassa ruuat ja tällä erää naapuri ei heränny ku vasta palomiesten "koputteluun" sillonki raivostui koska kuka helvetti hänet kehtaa herättää jnejne.. Tai sitten iha viimeisten kuukausien juttuja mitä tapahtu oli ku naapuri raivos rapussa ja nimitaulu/ilmotustaulu sai osumaa usein.. Yks asia mikä kumminki oli semmone että omien kokemusten takia en nukkunu kunnolla hetkeen oli ku tämä samainen naapuri yritti meille humalassa sisään.. Vaikka tuskin kukaan kovin hyvin ja rauhallisin mielin herää siihen kun joku tunkee sun asunnon oveen omaa avainta takoo ovea ja huutaa ja potkii ja raivoo siellä kun ovi ei aukea.. En nukkunu sinä yönä.. En vaikka kuulin tämän pääsevän pienen rapussa lepotauon jälkeen saatetuksi omaan asuntoonsa.. Raivos omassa asunnossa toisinaan pidempiä ajanjaksoja ettei muutenkaan hirveen kiva kokonaisuudessaan tämä naapurikokemus.. (näitähän on ollu tässä bloginkin aikana näitä naapureita..)

No nyt päässy sieltä kumminkin pois ja oon todella onnellinen nykyisestä asunnosta ja naapureista.. Ja etenkin äänieristyksestä.. Asuinalueenakin mahtava en osannu edes tätä odottaa vaikka täällä työnmerkeissä oonki pyöriny jos jonku verran..

Typy täyttää syyskuussa 5v ja on ollu kyllä kaikenlaisia vastoinkäymisiä kun ollu uhmaa toisensa perään ikävää väliin.. Typy ihmisenä on todella paljon ihmisten perään ja tykkää olla ihmisten kanssa mutta ikävä iskee tosi voimakkaasti ja ikävä vaikuttaa sitten myös käytökseen ei niin hyvin.. Joten pitäny koittaa vaikka ja mitä että saadaan neiti keksimään tapoja ilmaista näitä tunteita.. Harmi että monet tärkeät ihmiset asuu sitten pidemmän matkan päässä mutta onneks meillä on puhelimet! Paljon tykkää taiteilla ja hukunkin näihin taideteoksiin :D Päiväkodinvaihdos tuli samalla kun muutto ja sekin sujui kyllä hienosti koska myös helposti löytää kavereita niin ei sen kanssa ollu ongelmia onneksi.. Ens vuonna näihin aikoihin mennäänki jo melkein eskariin.. Hurjan nopeesti se aika loppujenlopuks menee.. Hienoja ja huonoja hetkiä tulee kaikille eikä sille voi mitään.. Hurjan innokas on oppimaan muttei välttämättä sit hermot riitä ku ei ekalla mee täydellisesti nii sit saa olla kokonaan :D

Vaikka ystäväpiirissä on ollu paljon surua ja pelkoa kaikenlaisesta ja perheessä/suvussa ollu omat kriisit ja jutut.. Nii voin sanoo että mulla menee suhteellisen hyvin.. Mulla on ihanin mies mitä voi toivoo ja ekaa kertaa elämässäni voin sanoo että tunnen itteni arvostetuks ja rakastetuks sillei niinku parisuhteessa pitääki olla.. Oon aika onnekas siinä että löydetty toisemme vähä ehkä hassulla tavalla ja sit kaikki vaan yksinkertasesti toimii.. Wau. Mä ku luulin että ei semmosta tuu eteen tässä elämässä :D

Mutta tämä tästä höpöttelystä.. Miten ois että koitan keksii jonku aiheen tässä lähipäivinäaikoina mistä kirjotella tietenki edelleen otan vastaan aihe-ehdotuksia!

Kiitos niille ketä tänne vielä toisinaan eksyy katselemaan :)

Tilaanne Virkistäen -Takku-Tukka