Oon taas miettiny kaikenlaisia aiheita pari päivää.. Mut ei osaa millään valita sitä yhtä ainoaa oikeaa.

Ehkä se tällä kertaa olis sitte näitä muutoksia elämässä äitiyden myötä..

Eilen tuli kiukunpuuska kun Typy oli puettu kaikkiin haalareihi ja myssyihin ja siellä niinku kuka vaan lapsonen huusi vaunuissa pää punaisena koska 1.pukeminen EI ole kivaa vaan ihan perseestä(varsinki pipat) 2.kuumuus 3.niin kuuluu tehdä koska lapset. Niin mutta tän huudon lisäks niin takin vetoketju sanoi ittensä irti ja revin sen vähä enemmän rikki. Ja oli jälleen kiire bussille. Ja kaikki oli tiellä. No tää kiukku johtu myös siitä että en nukkunu edellisenä yönä kovinkaan mahakivun takia.. No sit kun pääsin ulos vihdoin niin nauroin jo koko kiukun tunteelle..

Mutta tästä lähti mietintä kun kerran luin  jostain foorumilta että "hui kauheaa äiti suuttui / hui kauheaa äiti oli väsynyt" Eli saako äiti olla väsynyt? Saako äiti vihastua? Saako äitiä kiukututtaa?

Mun mielestä niin äideillä kun kaikilla muillakin Ihmisillä on oikeus olla väsynyt ja kaikkea muuta. On ne äiditkin ihmisiä! Tunteitten kera. En ymmärrä tätä nykymaailman(en tiiä "entisaikaan" millasta oli) ihanneäitipaskaa kaikkien pitää olla täydellisiä ja vaan yh-äidit(ei esim yh-isät tai parit) imee rahaa sossuilta ja yhteiskunnasta koska yh-äidit ei käy töissä jnejne. En jaksa ymmärtää näitä ennakkoluuloja. Voi muillakin olla hankalaa. Ja Perkele ei kaikki mee samoihin muotteihin. Ja tottakai mäkin oon sossupummi ulkonäköni takia plus muut jutut. Joo olin koulussa ja varmaan jossain vaiheessa saatan hetken olla työtön jos en satu saamaan heti töitä. No mut nyt lähti taas vähän sivuraiteille.

Niin mutta tunteita on siis jokaisella ihmisellä. Ja kaikki on joskus väsyny. Tää oli mun pointti.

Toinen asia minkä oon hoksannu niin aika harva pitää sua enään yksilönä. Sä oot aina "te" "mitä teille kuuluu" "mitä typylle kuuluu". Mitä tapahtu "mitäs sulle kuuluu" "miten sä jakselet?"?? Joulu on "mitäs typy tarvis lahjaks" Joo en mä niinkään odota mitään lahjoja enää muutenkaa itelle mut tällä hetkellä olis ollu kiva joku edes kerran lahjakortti hierojalle. Mun niskat on hyyvin jumissa :D No kohta on synttärit ehkä oon kasassa siihe asti? :D Ei ku olihan niitäki jotka mua muisti ja paljon mutta ennen joulua ei kyselty mun toiveita.. (Ja joo rahaakin tuli ja hyvä se että sain typylle hankittua seuraavaa kokoa vaatteita mut en mä osaa ostaa ittelle mitään ellei oo ihan pakko kuten joku kone tai puhelin jos edellinen lahoo alta). Mutta oon myös kuullu toisilta ettei heitä muisteta ollenkaan enään.. Että omat synttärilahjatki on kohdistunu siihen lapseen tai raskauteen.

Muistakaa siis että äiti tai tuleva äiti on edelleen myös muutakin kuin äiti<3

Onhan niitä muitakin muutoksia ei sitä lähdetä kauppaan ihan naps tuosta vaan siinä on vaipanvaihtoa ja vaatteiden pukemista. Eikä roskia viedä tosta noin vaan. Mutta olihan se myös hankalaa lähtee ekan kerran ovesta kun ei ollukkaa vaunuja ja kaikkee sitä rumbaa :D Että kyllä siitä tulee kovin tärkee "rituaali" iitä lähtemisestä ilman pikkuista.

Ja onhan se vähän cliché mutta sekin muuttuu miten elämää katsoo ja miten paljon sitä rakastaa sitä pientä lasta vaikka onkin ollu elämässä kovin vähän aikaa.

Ja tietenki parisuhde vähän muuttuu mutten sano että jotenki ihan hirveesti toki sekin riippuu parisuhteesta.. ;)

Sitte mä ihan valmistauduin raskauden lopussa että noniin nyt aletaan menee nukkuu aikasin ja herätään aikasin. Totuus iskiki sitte Typyn syntymän jälkeen ja kun sillä olikin jo valmiiks sellane rytmi että myöhään nukkumaan ja myöhään herää. Jos sen laittaa aikasin (8aikaan) nukkumaan se nukkuu jonku aikaa ja kukkuu entistä pidempään. Tälläkin hetkellä Typy tuossa laulelee unilaulujansa vielä.(klo23:50) tämä on meille ihan normaalia.. Ja sit joku hyvin viisas tulee ja sanoo että no herätä se aikasemmin tätäki kokeilttin muttei se ihan näin toimi.  Ja sit vielä viisaampi tulee kertomaan että tää saattaa vielä muuttua: Tiedän!. (mutta geenit= en usko.)

Sitte tässä sosevaiheessa on oppinu että ennen kun lähtee ihmisten ilmoille niin tarkista Typyn JA omat vaatteet ettei ihan soseessa lähdetä ulos..

Sitte tosiaan se ettei aina tarvi jaksaa siivota. En oo koskaan ollu hirveen yli-siisti mutta nykyään vähemmän vielä. Sitä pyhittää aikaa Typylle ja sen nukkuessa joko nukun itsekin tai annan itselleni vähän vapaa-aikaa ja poikkeuksellisesti ajattelen itseäni ja rentoudun telkkarin tai pelin tai syömisen ohessa. En ymmärrä miten toiset äidit jaksaa siivota joka päivä hikihatussa. Miten teijän päät kestää sellasta stressiä?!

Suihkussa käyminen on muuttunut myös. Jos ei ole just sillon Rakas kylässä kattoon Typyä sen aikaa tai Typy sattumoisin unilla niin meidän suihkuhetki on sellanen että Typy istuu sitterissä ja kattelee ku mä suihkuttelen. TOIMII!

Ruokailu on sellane asia mikä ei kovasti oo muuttunu koska oon aina ollu hotkija.

Tässä ehkä suurimmat muutokset kai niitä on lisääkin muttei just nyt tuu mieleen muita :)

Tilaanne muuttaen Takku-Tukka