Positiivisuus ja sellanen elämänilo on ollu mulla vähän niinku suonissa aina..

Välillä sitä miettii kuinka sitä onkaan jaksanu pitäytyä näin positiivisena.. Koska mä oon kyllä aika paljon ikääni nähden saanu paskaa tältä elämältä..

Ehkä se onki just se että sit kun tulee niitä hyvii hetkii ne elää täysillä ja ne kans jää elämään vähän niinku tuonne pääkoppaan..

On ollu kiusaamista ja ns.ystävä pettäny luottamuksen sillä yhdellä pahimmalla tavalla.. Mutta silti sen kiusaamisen yms syrjimisen keskellä on tullu sit joku hyvä ystävyys suhde joka useimmissa tapauksissa onki sitte kestäny tähän päivään asti.. Ja toin toisen jutun kohdalla  meni kyllä luotto ihmisiin hetkeks.. Onneks sitte tuli yks ystävä lisää joka onki sitte todistanu että on niitä hyvii ihmisiä edelleen olemassa :)

On ollu aika rankkoja rakkaiden ihmisten menetyksiä.. Ei sillä että ne niinku normaalisti olis jotenki kevyttä stuffii mut jotenki tulee aina kaikki sitte yhteen nippuun.. Ja että viedään monta ihmistä kerralla..

Mut jotenki kaikesta on selvitty.. Vaikka tosin on ollu se masennus-kausi ja anoreksia.. Niin niistäki sitä on taistellu ulos..

Nyt mulla on ihana Tytär joka myös tuo sitä elämäniloa oikee kunnolla :)

Mut kyllä se varmaan ihan suurimmaks osaks on ystävät jotka pitää tiellä vaikka meniki välillä päin vittua.

Kaikki tarvii myös sen järjen äänen tuolta pään ulkopuoleltaki.. Koska myönnettäköön ettei vaikka olis kuin fiksu ihminen tahansa niin ei se pää aina kerro totuuksia..

(En oikeen nyt tiiä mihin olin alunperin menossa tän tekstin kanssa.. Oli illalla niin kirkas visio päässä mutta meneppä sitte ukkuu nii kyllä varmaan muistat sen aamulla...)

Niin sitä vielä että kyllä se kannattaa aina kattoo eteenpäin ku kulkee.. Muuten voi mennä vähä mukkelismakkelis..

Kannattaa se myös muistaa että vaikka välillä menee kaikki mahdolliset asiat ihan vituiks niin varmasti se vielä paremmaks kääntyy.. Tavalla tai toisella!

Tilaanne Vahvistaen -Takku-Tukka