Mutta jos kumminki sen verran tänne viel teen että päivitän mitä nykysellään kuuluu.. On meinaan sitte vuodessa tapahtunu jo Niiiiin paljon että huh :D

Viime vuonna käytiin läpi monet silmälääkärireissut pikkuneidin kans kun huomattiin että toinen silmä ei nää yhtä hyvin ku toinen neuvolassa. Monet silmälääkärit tuskaili että kun ei näy mitään mistä tämä johtuu.. Tätä ongelmaa ei siis oltais edes huomattu ellei neuvolassa oltais katottu erikseen molemmat silmät kun toinen silmä taas peitti niin hyvin sen toisen silmän viat  olemalla taasen todella tarkka ja onkin siis ikävuosiin nähden paremmin kehittyny näkö siinä.. No mutta silmälääkäri kun ei nähnyt silmäkuvissakaan mitään niin passitti sitten magneettikuviin ihan ns varmuudenvuoksi. Siinä sit tätä mammaa stressas ihan vähä vaan.. Neiti onneks on niin reipas että seki meni tosi hienosti vaikka nukutettiin neiti kuvauksen ajaksi. Onneksi aivoissakaan ei näkynyt mitään mikä ongelmaa aiheuttaisi. Sit vaan käydään tarkastuksissa kattoo jos toinen silmä alkais heräilee.. Mutta onneks ei oo ongelmaa näkemisen kanssa siltikään..

Eli olin paskafirmassa kolme vuotta? töissä ja ahdistus oli todellista.. Vitutti joka päivä enemmä vaa se meno siellä.. Jos esimiesten tehtävä on vaan antaa negatiivista palautetta tai vaihtoehtosesti ei mitään palautetta, valehdella ja kusettaa nii ei oo vankalla pohjalla mikään.. Työntekijät alko enemmä ja vähemmä ärsyyntyä työolojenki takia toistensa naamoihin ku tehtiin kiristyksiä toisten perään ja nii naisvoittosest alasta ku puhutaan nii tiietään että selän takana puhutaan ja paljon.. Juorut leviää ja semmost kivaa.. Sain lopulta ittelleni toisen työpaikan. Kävin useassa haastattelussa missä luvattiin töitä. Kunnes Tämä lupaava paikka löyty. Sitte kun olin ollu n.kk töissä ku puhelin soi että tulekko meille töihin. Päätin että katon mihin se sillone työpaikan meininki menee et paraneeko siellä hommat ku alku tuntu takkuilevan ihan samalla tapaa ku edellisessä firmassa. Eli jäin vielä sinne..  Tykkäsin meinaan mun kohteesta tosi paljon siellä arvostettiin sitä työnjälkeä, mun pirteyttä ja tekemisen intoa..  Noh sit aloin miettiin kun pari kk oli menny ja hommat kusi edelleen nätisti kokoaika firman puolesta ja mulle ei meinattu löytää toimivaa työparia koko tänä aikana että josko sittenki menis sinne vuokrafirmaan rakennussiivousta tekee. Jonku hetken sitä mietin ja päätin ottaa yhteyttä. Ja olin seuraavana päivänä sitten työhaastattelussa ja siitä seuraavalla viikolla alotin siellä.. Ja tähän mennessä toimii hienosti ja on kivaa!

Mitäs muuta .. Käytiin tossa (mun ekaa kertaa lentokoneessa) saksassa toukokuun lopulla. Oli ihanaa ja piristävääkin kun ei tullu sit mitää kesälomaa pidettyä työpaikan vaihtohjen takia. Päästiin kattomaan Nekrogoblikonia ja sit vaan hengailtiin ja seikkailtiin. Oli ihana reissu.

Reissun jälkeen muutettiin saman katon alle tuon takkuotuksen kanssa. Mulla ollu vähän semmone päävika että minähä en enää muuta kenenkää kans mihkä.. Niinku ennen Takkuotuksen ilmestymistä elämääni päätin että pärjään mainiosti itteksee.. Nii muutti hän mun käsityksen siitäki että haluun mä jakaa elämäni hänen kanssaan ihan niinku kokonaan. Kotia myöten. Toki olin valmis antaa kaikkeni heti alusta asti koska tajusin millasen kultakimpaleen olin löytäny. Mut parasta se oli kaikkien kannalta että edetää fiksussa ajassa.. Täydellisempää miestä en voi ittelleni toivoa. Ja Saarihelvetissä Korpiklaanin soiton taustalla soidessa tanssittiin siinä niin päätettiin kihlautua ♥ Vähän oonki jo alkanu haaveilee häistä vaikka niihin onkin aikaa vielä kun rahaa pitäs semmosiin olla vähä jonku verran.. Mutta visioita on.. Joskus olin varma etten koskaan naimisiin mene, halua enkä varsinkaan pääse. Mut se on ollu monen asian syy miks oon ollu ihan eri mieltä asioista. Mä tunnen oloni kotoisaks missä vaan kun saan olla Takkuotuksen seurassa enkä päivääkää saatika seikkailuakaan pois mistään hinnasta.

Mitäs muuta.. No neiti aloitti eskarin melkein kk sitten ja se on alkanut hienosti pääsi vielä semmoselle 0-1 luokka kokeiluun mukaan ja tällei alkufiiliksistä päätellen se on ollu hieno homma. Vähän tämmöne "teinivaihe" päällä neidillä mutta onneks vähä alkaa jo kuuntelee ja suostuu keskustelee asioista.. Välillä saa kyllä miltei kenet vaan raivonpartaalle mut eiköhä sitä kokeilla jokases perheessä että missäs ne rajat menee.. Mitä kannattaa tehdä ja mitä ei kannata tehdä. Auttanu kyl omaa jaksamistakin tää kun on kaks aikuista.. Jos itel menee tunteisiin nii toinen osaa rauhottaa tilanteen..

Tiivistettynä.. Must tuntuu että jokane vuos Takkuotuksen kans on ollu toistaan parempi. En tienny että voin olla näin onnellinen ja ettei oikeesti aina tarvi olla joku asia aivan suunnattoman huonosti jos yks asia on tosi hyvin. ♥

Tilaanne moikkaillen - Takku-Tukka

Oon miettiny montaa vaihtoehtoa tän blogin kannalta.. Joko sitä että satunnaisesti kirjottelisin tänne tai että tämä jäis elämään omaa elämää ja alkaisin kirjottaa anonyyminä jossai.. Jossain.. Koska mulla on niiiin paljon semmoisia aiheita mistä haluaisin kirjoittaa mutta koska tällä blogilla on mun naama nii en voi enkä viitti tehdä sitä.. Itseni enkä toisien ihmisten takia.. Toki onhan sekin vaihtoehto että tänne kirjottelee niitä diipadaapa juttujaan ja lisäksi perustaa toisen blogin..

No mutta mennään vaikka kuulumisiin..

Asuin pari melkein kolme vuotta (vissii) semmoses asunnossa missä naapuri oli sekopää.. Ei ollu niin mahtavaa ku toisinaan pelkäsit kotonas että naapuri polttaa talon (humalassa teki ruokaa ja ei yks eikä kaks kertaa ku savua levis rappuun ku ranskikset tai pizza palo poroks...) kerran myös heräsin kun palomiehet herättivät että palaako meillä vai jossain muualla.. Ei palanu meillä vaa yläkerrassa ruuat ja tällä erää naapuri ei heränny ku vasta palomiesten "koputteluun" sillonki raivostui koska kuka helvetti hänet kehtaa herättää jnejne.. Tai sitten iha viimeisten kuukausien juttuja mitä tapahtu oli ku naapuri raivos rapussa ja nimitaulu/ilmotustaulu sai osumaa usein.. Yks asia mikä kumminki oli semmone että omien kokemusten takia en nukkunu kunnolla hetkeen oli ku tämä samainen naapuri yritti meille humalassa sisään.. Vaikka tuskin kukaan kovin hyvin ja rauhallisin mielin herää siihen kun joku tunkee sun asunnon oveen omaa avainta takoo ovea ja huutaa ja potkii ja raivoo siellä kun ovi ei aukea.. En nukkunu sinä yönä.. En vaikka kuulin tämän pääsevän pienen rapussa lepotauon jälkeen saatetuksi omaan asuntoonsa.. Raivos omassa asunnossa toisinaan pidempiä ajanjaksoja ettei muutenkaan hirveen kiva kokonaisuudessaan tämä naapurikokemus.. (näitähän on ollu tässä bloginkin aikana näitä naapureita..)

No nyt päässy sieltä kumminkin pois ja oon todella onnellinen nykyisestä asunnosta ja naapureista.. Ja etenkin äänieristyksestä.. Asuinalueenakin mahtava en osannu edes tätä odottaa vaikka täällä työnmerkeissä oonki pyöriny jos jonku verran..

Typy täyttää syyskuussa 5v ja on ollu kyllä kaikenlaisia vastoinkäymisiä kun ollu uhmaa toisensa perään ikävää väliin.. Typy ihmisenä on todella paljon ihmisten perään ja tykkää olla ihmisten kanssa mutta ikävä iskee tosi voimakkaasti ja ikävä vaikuttaa sitten myös käytökseen ei niin hyvin.. Joten pitäny koittaa vaikka ja mitä että saadaan neiti keksimään tapoja ilmaista näitä tunteita.. Harmi että monet tärkeät ihmiset asuu sitten pidemmän matkan päässä mutta onneks meillä on puhelimet! Paljon tykkää taiteilla ja hukunkin näihin taideteoksiin :D Päiväkodinvaihdos tuli samalla kun muutto ja sekin sujui kyllä hienosti koska myös helposti löytää kavereita niin ei sen kanssa ollu ongelmia onneksi.. Ens vuonna näihin aikoihin mennäänki jo melkein eskariin.. Hurjan nopeesti se aika loppujenlopuks menee.. Hienoja ja huonoja hetkiä tulee kaikille eikä sille voi mitään.. Hurjan innokas on oppimaan muttei välttämättä sit hermot riitä ku ei ekalla mee täydellisesti nii sit saa olla kokonaan :D

Vaikka ystäväpiirissä on ollu paljon surua ja pelkoa kaikenlaisesta ja perheessä/suvussa ollu omat kriisit ja jutut.. Nii voin sanoo että mulla menee suhteellisen hyvin.. Mulla on ihanin mies mitä voi toivoo ja ekaa kertaa elämässäni voin sanoo että tunnen itteni arvostetuks ja rakastetuks sillei niinku parisuhteessa pitääki olla.. Oon aika onnekas siinä että löydetty toisemme vähä ehkä hassulla tavalla ja sit kaikki vaan yksinkertasesti toimii.. Wau. Mä ku luulin että ei semmosta tuu eteen tässä elämässä :D

Mutta tämä tästä höpöttelystä.. Miten ois että koitan keksii jonku aiheen tässä lähipäivinäaikoina mistä kirjotella tietenki edelleen otan vastaan aihe-ehdotuksia!

Kiitos niille ketä tänne vielä toisinaan eksyy katselemaan :)

Tilaanne Virkistäen -Takku-Tukka

Okei viimesen vuoden aikana varmaan isoimpia muutoksia on tapahtunu eikä nyt sentään kaikki oo sellasii tekstei missä on ongelmia ymmärtää itseään.. On hyvä kirjotuksia ja huonoja niitä.. Ja sit on nää faktapostaukset ku ei nekää enää niiin kamalasti pidä paikkansa.. Nauroin tuossa pienen hetken yhdelle jutulle sieltä ja jaon ajatukseni siskon kanssa.. Siellä sitte naurettii yhdessä face-keskustelun välityksellä..

Pitäis varmaan päivittää näitä tekstejä tai tehdä uusia niistä.. Olis ainaki jotain kirjotettavaa ku tuntuu että on aiheet vähä kiven alla.. Intoa ois kirjottaa vaikka ja kuinka paljo kaikkee mut ei vaan oo sellast tarpeeks kantavaa ideaa ettei se jää kovin latteeks se teksti.. Tai vajaaks.. Tänä vuonna vaikka on itessä niitä muutoksia tapahtunukki nii tekstin ulos saaminen on ollu tosi hankalaa.. Ehkä sitte liikaa mietin että mitä kirjottaa tai jotain vastaavaa..

Voishan sitä esimerkiks kertoo ihan vaan perus päivistä jne mut blaah! Ei ne tällä hetkellä eroo toisistaan nii paljoo että siitäkä tulis mitää ellei kirjottais kolmesta kuukaudesta samalla :D

Otan edelleen ideoita vastaan KOVIN MIELELLÄNI!

Mutta yleisfiilis on hyvä.. On töitä kotona kaikki hyvin (tänään tosin oli vähä enemmän riehumista ja korvat varmaan unohtu aamulla sinne omaan sänkyyn neidillä).. Muutenki fiilis aika jees.. Ehkä se aurinko paistaa viel tähänki risukasaan :)

Se siitä mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Tilaanne valottaen -Takku-Tukka

Oon tässä alkanu saamaa jotai positiivisempaa suuntaa ainaki hetkellisesti ja tuntuu että hommat pyörii kerranki ihan hyvin.. Aina ei tietenkää jokasel elämän osa-alueella mutta suurimmaks osaks kumminkin..

Toisinaan osittain vähän kaduttaa etten jaksa tai viitsi ottaa kantaa mihkää poliittisiin juttuihin yms.. Koska siitä keksis monia asioita mikä on päin vittua tässä maassa ainakin.. Mut koska en halua huvikseen kiehuttaa verta niin kirjotampa vaikka siitä että mä sain töitä ja palaan pitkän tauon jälkeen työelämään.. En aluks edes pitäny tätä alaa sellasena mihin hakeutuisin koska sillon kun 9 luokan lopulla aloin tekee iltatöitä niin "kokeilin" kyseistä ammattia.. Olin kuukauden siis melkein joka arki-ilta töissä koulun jälkeen muutamia tunteja päivässä. Puhelinmyyjänä kaupittelin en muista edes kuinka montaa eri lehteä niitä oli siihen aikaan aika pitkä lista.. Aku-ankka ja me naiset ne mitä onnistu eniten myymään.. Ja myin ihan hyvin niitä.. Mutta koska olin löytäny tieni paskaan firmaan niin tili oli niin pieni että hyvä ettei itku päässy ku näin sen työni "tuloksen" se oli tosiaan sellane mitä voi sanoo taskurahaks.. Jäi paskanmaku suuhun mutta hei ajat on muuttunu aika reilusti ja päätin että no mikä ettei mäpä koitan päästä tähä mukaan.. Kun ei mennä pelkällä provikalla vaan on iha joku minkä päälle se palkka rakennetaan.

Kovasti multa kysellään että joko jännittää (kun ollu niin pitkään kotona). No ei, ei omasta puolesta jännitä. Lähinnä on aivan mahtavaa että niin minä ku Typy pääsee ikästensä seuraan. Tää lähes kolme vuotta (aika melkei tasan kolme tulee täyteen ) on ollu oikeesti hienoo aika oon saanu monet kehitysvaiheet ihan omin silmin todistaa ja viettää ne ekat vuodet lapseni seurassa. Vaikka seinät on kaatuillu päälle vähä väliä ja neitikään nyt ihan helpommasta päästä oo lasena nii en mä päivääkää pois vaihtais. Mutta tosiasiahan on se että ainaki ite koen tarvitsevani myös aikuisia ihmisiä enemmän ympärille. Kuten lapsi tarvii oman ikästä seuraa. (Ja näin katkee ajatus ku joutuu juoksee 5 kertaa koneelta pois)..

No mutta joo en mä myöskään ala etukäteen jännittää tai stressaamaan myyntiä koska se on vaan turhaa.. Tai se että kun toiset stressaa mun puolesta tai mun kautta( voiks noin sanoo?) että miten nyt pärjään viedä lastapäiväkotiin aamulla ja hakea ja tehdä ruuat yms.. Eiks kaikki jossain vaiheess normaalisti hakeudu töihin tai kouluun lasten jälkeen? Tottakai rutiinit muuttuu mut mullaki on noita siskoja kolme joista kahta oon hoitanu tosi paljon ku kotona asuin.. Vieny tarhaan ja myös hakenu niitä sieltä.. Sama kun porukka stressas sillon ku odotin lasta että miten pärjään lapsen kans miten pärjään vauvan kans.. Meijän puolella on oikeesti turhan paljon huolehtijoita ja hyysääjiä.. Ja se tässä on se mikä siellä kummastuttanu on että miten jaksan olla niin kaukana kotipaikalta.. "Eihän sulla ole mitään apuja tai sukulaisia siellä".. Onhan mulla apuja täällä ihan tarpeeks.. Tänne muutto on ollu paras ratkasu ikinä.. Suurin asia mitä oikeesti kadun on se että edes lähdin takas kotikulmille vaikka kauaa viihtynykkää siellä. 

Mut isoin asia on se että mulla menee nyt hyvin.. Ja se suurin homma tukien hakemisessa on ohi ainaki toistaseks. Ei tarvi enää selitellä kellekkä että miksi tarvitsen rahaa elämiseen ja lapsen elättämiseen.. Perkele.

Mut sille kuka ei jaksa kokonaan lukee. Innolla odotan, olen onnellinen ja en stressaa turhista.

Tilaanne työllistäen -Takku-Tukka

Mutta kerrotaas vaikka kuulumisia. Mulle kuuluu ihan hyvää pieniä ressejä jos ei lasketa.. Vähän ollu ameebafiilis koko viikon et jos ei ois lapsosta joka vähäniinku pakottaa tekeen nii oisin voinu nukkuu ainaki puolet viikosta.. Ehkä se on tää ilma.. Just luin naamakirjan muistoista että tänän tasan kaksi vuotta sitte neiti oppi kävelemään.. Ai että se aika menee nopeesti.. Oli se kyllä ihana hetki ja tais sillon vähä silmät hikoilla.. Nyt alkaa lähenee kolme vuotis synttärit ja niitä kai tarvinnee alkaa suunnitteleen kohta.. Ku ei vaan ois perheen ja suvun sisällä nii paljoo kärhämää nii ei stressais sekään.. Vaikka kaikki yleensä ainaki on osannukki käyttäytyä hyvin nii on se ilmapiiri vaan pirun henkisesti raskas että stressaa vähä etukäteenkin sitä..

Mitäs muuta.. No kohtahan pääsee taas jammailee live-musiikin tahtiin.. Odotan sitä toooosi paljon! Ja ens viikolla ois sellaset kuvauksetki että pääsee vähä toiseen maailmaan :)

Aiheblogia pitäs olla tulossa ehkä jo tänään jos innostun.. Mut edelleen jos on aiheita tai jotain mitä haluu lukee nii heittäkää kommenttia. Mahtava huomata että mun kirjotuksia edelleen luetaan vaikka on ollu hyvin hiljane alkuvuosi. Olette mahtavia.

Tilaanne (taas) päivittäen - Takku-Tukka

Joku kommentoi sitä mun luonnetta ja tätä mun malliharrastusta.. Joten aattelin avata tätä vähän.. Ensinnäkin kui monella tulee sanasta alternative malli mieleen jotain ei niin siveellistä..? No voin kertoo että aika monella.. Joo osa siitä genrestä on vähän vähemmän siveellistä settiä.. Enkä lähde millään tavalla sanoo että se ois väärin tai mitään jokainen tekee tavallan ja mikä sitten tuntuu hyvältä.. On hienoja ja taiteellisiaki kuvia sillä saralla. MUTTA sit ne ketkä mut tuntee hyvin tai edes jonku verran tietää että no se ei oo mua.. Kotonani voin olla mitenkä vaan mutta en koe että liika paljas pinta ois mun juttu joten ne ketkä on siitä huolissaan että rupeen näyttää enemmän itseäni niin don't worry ei oo mun juttu :) (siis jopa mun yks isovanhemmista kysy että meenkö johku alastonkuvauksiin :D ja varmisti vielä moneen kertaan että ymmärsi oikein)

Sitte luonne.. No eipä se mihkää muutu.. Oon edelleen se sama takku-tukka.. Tottakai se nostaa itsetuntoa saada positiivisia kommentteja yms mut en mä oo hakemassa seuraavalle hottikset tuotantokaudelle.. Kyllä sen verran nähny kaikenlaista elämässäni ja kokenu että ei jalat maasta nouse.. Ennemmin taas jossaivaiheessa kompastuu johku kuoppaan tms..

Malleilu on siis mulle lähinnä sellane pako arjesta.. Saan olla muutakin kun äiti (vaikka se onki parasta niin jokanen tarvii muutakin tai minä ainakin).. Koko hommahan lähti ihan ex tempore, näin hakemuksen alternativemalleist ja mietin että perkele pitäiskö koittaa ja mähän koitin.. En tosin päässy mukaan (vissiin) ensiyrittämällä mut ei haittaa löysin kivan harrastuksen.. Kai tääki on omalla tavalla jotain taiteellista purkautumista..

Joooos nyt jäi jotain tästä kertomatta ja jäi mielenpäälle nii kysellä saa vastailen toki!

Linkitetääs tähän tuo mallisivu vielä niin pääsee kurkkimaan ja saa tykkäillä ;D --- http://www.facebook.com/t.mystique.model

Tilaanne Malleillen -Takku-Tukka

No mitäs Takku-Tukan kesään.. Vähä kaikennäköstä.. Kalassa oon päässy vast kerran käymään mut kyllä tässä vielä sitäki ehtii lisää vielä.. Malleilua lisää taas se on kans iha mukavaa irtiottoa arjesta. Pääsee hetkeks ihan eri maailmaan.. Ja kesän ekat festaritki tuli koettua viime vloppuna! Oli taas hyvät festarit mahtavaa päästä kuuntelee livemusaa ja fiilistelee.. Muutenkin kyllä alkanu tosi hienosti tää kesä.. Hämmentävää että yhtäkään neliapilaa en oo vielä löytäny.. Ehkä seki on hyvä asia.. Viimekään vuosina ne ei oo kovin hyvää tuonu.. Talviturkkia en oo vielä heittäny mut eiköhä se nyt hoidu tässä lähiaikoina jos on lämmin keli..

Suunnitelmiin kesän osalta ei nyt iha hirveesti oo aatellu nauttia ja mennä mihin jalat vie.. Toiset festarit on tulossa vielä ainaki.. Ainaha sitä toivoo että pääsis enemmänki musiikkii kuuntelee.. Juhannusta odotan kans koska en oo hetkeen sitäkään sillei viettäny ja saan siinä kaupanpäällisenä synttärit tai nii niistä synttäreistä mut on ystäviä ja toivon et tulee olee mukavaa :)

Typy voi hyvin ja kasvaa ja oppii niinku lasten kuuluukin.. Hassua että tosiaan kolmen kuukauden päästä neiti täyttää jo kolme ja mulla kutsuu työt (toivottavasti), ei oo mun juttu elää tuilla.. Onhan tää ollu hienoo aikaa viettää lapsensa kans(, enkä kyllä vaihtais pois) mutta eiköhä me molemmat kaivata välillä vähän muutakin seuraa.. Vähän niinku tänään neiti ilmaisi hyvin selkeästi että hänet haetaan ihan justii mummolaan.. Hyvä ettei ollu jo pakkaamassa reppuansa..

Tässä nämä mun kuulumiset! Toivottavasti saan jostain taas jonku hienon aiheen mistä kirjottaa.. Ehkä joku yö taas iskee ku salama kirkkaalta taivaalta :)

Tilaanne Päivittäen (taas) -Takku-Tukka

No tuo museokierros ollaan tehty Typyn kans joka vuosi ja se onki iha kiva "perinne".. Tänävuonna tehtiin kahvi yhdessä aamulla eli mä pistin vedet ja neiti sitte laitto purut ja napsautti kahvinkeittimen päälle (mikä on muuten Todella tärkeä tehtävä hänelle.. Jos sitä ei saa tehdä nii tulee vähintään raivarit..).. Sit ooteltiin kahvin tippuminen ja syötiin aamupalaa.. Sitte piti saada musiikkia kun mentiin parvekkeelleppäin.. Pistin Deezerin pyöriin ja sitten sain äitienpäivätanssin neidin kans. Suloista.. Ja join kahvit ja leikittiin sittemmin mentiin sinne keskustaan museoon jonka jälkeen puistoon ja siellä nähtiin S ja A.. Oli mukava päivä kyllä vaikka neidillä vähä pärisi, en tiiä joiko itekki aamulla kahvia :')

Mutta. Kyllä sitä vaan jaksaa olla onnellinen että on saanu tuollasen ihanan ilopillerin elämäänsä.. On hienoa olla äiti.. Hyvä ja arvokas työ ja suurin palkka onki nähdä se hymy ja onnellisuus mitä saa aikaseks.

Kannattaa olla ylpeä lapsistaan koska ilman niitä vanhemmat ei ois vanhempia :) (fiksua eikö.)

Tilaanne äidintäen - Takku-Tukka

pieni paketti kuvia tuomaan kesäfiilistä! :)

Tilaanne Kuvittaen -Takku-Tukka

Jess eli alku anteekspyytelyt ohi ja asiaan!

Mä oon nyt päässy sellasen kuopan yli mistä en iha aluks aatellu pääseväni mihinkään.. Mutta nyt ekaa kertaa pitkään pitkään aikaan voin sanoa että nyt on hyvä olla! Tottakai on pari asiaa mitkä toisina päivinä pistää miettimään ja kaipaamaan mutta kokonaiskuva on kirkas! Tähän mielentilaan on kerranki vaikuttajana minä. Siis varmaan ekaa kertaa ikinä en luota siihen että joku muu pitää mut pystyssä ja takaa mun itsevarmuutta.. Nyt se itsevarmuus tulee oikeesti omasta itsestä.. Oon myös uskaltautunu heittäytyä uuteen ja mielenkiintoiseen.. Eli nyttemmin oon myös aloitteleva alternativemalli.. Not bad.. En ois ehkä uskonu että musta vois tulla mitään kameran edessä hyppivää ihmisolentoa mutta jo ekan kuvaus session aikana se tosiaan sytty se homma tuleen ja oon aivan liekeissä!

Mitä muuta kuuluu? No pikkuneidin kanssa oon edelleen kotosalla töitä etsien (onneks nyt on toi malleilu nii helpottaa tekemisenpuute tuskaa) toki niinku jokane(varsinki vanhempi ) tietää että tekemistä riittää kyllä kotona uhmaikäsen kanssa varsinki, mutta kyllä sitä kaipaa muutakin välissä :) Lapsi se kasvaa ja kasvaa ja oppii enemmän kokoajan mahtavaa seurata tuota puheenkin kehitystä. Kissatki kasvaa ja oppii enemmän maukumaan :D

Hiukset on vaihtanu väriä pariin otteeseen ja oon myös vähä enemmän harjotellu tuota meikkaamista..

PikkuNeiti sai viime perjantaina valita vaatteet mammalle ja näin kävi.. Sanoisin ettei huono stylisti.

Tilaanne Palautuen -Takku-Tukka