Tässä on tainnu kulua aikaa jonkun verran viime kirjotuksesta.. Ei oo ollu kiinnostusta kirjottaa ja oon miettiny jopa että jos lopettais koko blogin.. Vaikka mietteitä on vaikka ja mistä.. Ongelma lienee myös tää vuodatuksen päivitysongelma että jättäiskö tän alustan ja jatkais muualla samalla nimellä koska tää vaan on ollu niin hyvä keksintö.. Ja jostain syystä täälläki porukkaa viel on välil lukemassa mun postauksia??

Mutta jos kumminki sen verran tänne viel teen että päivitän mitä nykysellään kuuluu.. On meinaan sitte vuodessa tapahtunu jo Niiiiin paljon että huh :D

Viime vuonna käytiin läpi monet silmälääkärireissut pikkuneidin kans kun huomattiin että toinen silmä ei nää yhtä hyvin ku toinen neuvolassa. Monet silmälääkärit tuskaili että kun ei näy mitään mistä tämä johtuu.. Tätä ongelmaa ei siis oltais edes huomattu ellei neuvolassa oltais katottu erikseen molemmat silmät kun toinen silmä taas peitti niin hyvin sen toisen silmän viat  olemalla taasen todella tarkka ja onkin siis ikävuosiin nähden paremmin kehittyny näkö siinä.. No mutta silmälääkäri kun ei nähnyt silmäkuvissakaan mitään niin passitti sitten magneettikuviin ihan ns varmuudenvuoksi. Siinä sit tätä mammaa stressas ihan vähä vaan.. Neiti onneks on niin reipas että seki meni tosi hienosti vaikka nukutettiin neiti kuvauksen ajaksi. Onneksi aivoissakaan ei näkynyt mitään mikä ongelmaa aiheuttaisi. Sit vaan käydään tarkastuksissa kattoo jos toinen silmä alkais heräilee.. Mutta onneks ei oo ongelmaa näkemisen kanssa siltikään..

Eli olin paskafirmassa kolme vuotta? töissä ja ahdistus oli todellista.. Vitutti joka päivä enemmä vaa se meno siellä.. Jos esimiesten tehtävä on vaan antaa negatiivista palautetta tai vaihtoehtosesti ei mitään palautetta, valehdella ja kusettaa nii ei oo vankalla pohjalla mikään.. Työntekijät alko enemmä ja vähemmä ärsyyntyä työolojenki takia toistensa naamoihin ku tehtiin kiristyksiä toisten perään ja nii naisvoittosest alasta ku puhutaan nii tiietään että selän takana puhutaan ja paljon.. Juorut leviää ja semmost kivaa.. Sain lopulta ittelleni toisen työpaikan. Kävin useassa haastattelussa missä luvattiin töitä. Kunnes Tämä lupaava paikka löyty. Sitte kun olin ollu n.kk töissä ku puhelin soi että tulekko meille töihin. Päätin että katon mihin se sillone työpaikan meininki menee et paraneeko siellä hommat ku alku tuntu takkuilevan ihan samalla tapaa ku edellisessä firmassa. Eli jäin vielä sinne..  Tykkäsin meinaan mun kohteesta tosi paljon siellä arvostettiin sitä työnjälkeä, mun pirteyttä ja tekemisen intoa..  Noh sit aloin miettiin kun pari kk oli menny ja hommat kusi edelleen nätisti kokoaika firman puolesta ja mulle ei meinattu löytää toimivaa työparia koko tänä aikana että josko sittenki menis sinne vuokrafirmaan rakennussiivousta tekee. Jonku hetken sitä mietin ja päätin ottaa yhteyttä. Ja olin seuraavana päivänä sitten työhaastattelussa ja siitä seuraavalla viikolla alotin siellä.. Ja tähän mennessä toimii hienosti ja on kivaa!

Mitäs muuta .. Käytiin tossa (mun ekaa kertaa lentokoneessa) saksassa toukokuun lopulla. Oli ihanaa ja piristävääkin kun ei tullu sit mitää kesälomaa pidettyä työpaikan vaihtohjen takia. Päästiin kattomaan Nekrogoblikonia ja sit vaan hengailtiin ja seikkailtiin. Oli ihana reissu.

Reissun jälkeen muutettiin saman katon alle tuon takkuotuksen kanssa. Mulla ollu vähän semmone päävika että minähä en enää muuta kenenkää kans mihkä.. Niinku ennen Takkuotuksen ilmestymistä elämääni päätin että pärjään mainiosti itteksee.. Nii muutti hän mun käsityksen siitäki että haluun mä jakaa elämäni hänen kanssaan ihan niinku kokonaan. Kotia myöten. Toki olin valmis antaa kaikkeni heti alusta asti koska tajusin millasen kultakimpaleen olin löytäny. Mut parasta se oli kaikkien kannalta että edetää fiksussa ajassa.. Täydellisempää miestä en voi ittelleni toivoa. Ja Saarihelvetissä Korpiklaanin soiton taustalla soidessa tanssittiin siinä niin päätettiin kihlautua ♥ Vähän oonki jo alkanu haaveilee häistä vaikka niihin onkin aikaa vielä kun rahaa pitäs semmosiin olla vähä jonku verran.. Mutta visioita on.. Joskus olin varma etten koskaan naimisiin mene, halua enkä varsinkaan pääse. Mut se on ollu monen asian syy miks oon ollu ihan eri mieltä asioista. Mä tunnen oloni kotoisaks missä vaan kun saan olla Takkuotuksen seurassa enkä päivääkää saatika seikkailuakaan pois mistään hinnasta.

Mitäs muuta.. No neiti aloitti eskarin melkein kk sitten ja se on alkanut hienosti pääsi vielä semmoselle 0-1 luokka kokeiluun mukaan ja tällei alkufiiliksistä päätellen se on ollu hieno homma. Vähän tämmöne "teinivaihe" päällä neidillä mutta onneks vähä alkaa jo kuuntelee ja suostuu keskustelee asioista.. Välillä saa kyllä miltei kenet vaan raivonpartaalle mut eiköhä sitä kokeilla jokases perheessä että missäs ne rajat menee.. Mitä kannattaa tehdä ja mitä ei kannata tehdä. Auttanu kyl omaa jaksamistakin tää kun on kaks aikuista.. Jos itel menee tunteisiin nii toinen osaa rauhottaa tilanteen..

Tiivistettynä.. Must tuntuu että jokane vuos Takkuotuksen kans on ollu toistaan parempi. En tienny että voin olla näin onnellinen ja ettei oikeesti aina tarvi olla joku asia aivan suunnattoman huonosti jos yks asia on tosi hyvin. ♥

Tilaanne moikkaillen - Takku-Tukka

Täällä sitä ollaan edelleen hengissä niinku useimmat varmaan aavistelikin.. Kirjottanu en oo pitkiin aikoihin mutta en aatellu myöskään tappaa tätä blogia.. Joku ihmeellinen tunneside tähän..

Oon miettiny montaa vaihtoehtoa tän blogin kannalta.. Joko sitä että satunnaisesti kirjottelisin tänne tai että tämä jäis elämään omaa elämää ja alkaisin kirjottaa anonyyminä jossai.. Jossain.. Koska mulla on niiiin paljon semmoisia aiheita mistä haluaisin kirjoittaa mutta koska tällä blogilla on mun naama nii en voi enkä viitti tehdä sitä.. Itseni enkä toisien ihmisten takia.. Toki onhan sekin vaihtoehto että tänne kirjottelee niitä diipadaapa juttujaan ja lisäksi perustaa toisen blogin..

No mutta mennään vaikka kuulumisiin..

Asuin pari melkein kolme vuotta (vissii) semmoses asunnossa missä naapuri oli sekopää.. Ei ollu niin mahtavaa ku toisinaan pelkäsit kotonas että naapuri polttaa talon (humalassa teki ruokaa ja ei yks eikä kaks kertaa ku savua levis rappuun ku ranskikset tai pizza palo poroks...) kerran myös heräsin kun palomiehet herättivät että palaako meillä vai jossain muualla.. Ei palanu meillä vaa yläkerrassa ruuat ja tällä erää naapuri ei heränny ku vasta palomiesten "koputteluun" sillonki raivostui koska kuka helvetti hänet kehtaa herättää jnejne.. Tai sitten iha viimeisten kuukausien juttuja mitä tapahtu oli ku naapuri raivos rapussa ja nimitaulu/ilmotustaulu sai osumaa usein.. Yks asia mikä kumminki oli semmone että omien kokemusten takia en nukkunu kunnolla hetkeen oli ku tämä samainen naapuri yritti meille humalassa sisään.. Vaikka tuskin kukaan kovin hyvin ja rauhallisin mielin herää siihen kun joku tunkee sun asunnon oveen omaa avainta takoo ovea ja huutaa ja potkii ja raivoo siellä kun ovi ei aukea.. En nukkunu sinä yönä.. En vaikka kuulin tämän pääsevän pienen rapussa lepotauon jälkeen saatetuksi omaan asuntoonsa.. Raivos omassa asunnossa toisinaan pidempiä ajanjaksoja ettei muutenkaan hirveen kiva kokonaisuudessaan tämä naapurikokemus.. (näitähän on ollu tässä bloginkin aikana näitä naapureita..)

No nyt päässy sieltä kumminkin pois ja oon todella onnellinen nykyisestä asunnosta ja naapureista.. Ja etenkin äänieristyksestä.. Asuinalueenakin mahtava en osannu edes tätä odottaa vaikka täällä työnmerkeissä oonki pyöriny jos jonku verran..

Typy täyttää syyskuussa 5v ja on ollu kyllä kaikenlaisia vastoinkäymisiä kun ollu uhmaa toisensa perään ikävää väliin.. Typy ihmisenä on todella paljon ihmisten perään ja tykkää olla ihmisten kanssa mutta ikävä iskee tosi voimakkaasti ja ikävä vaikuttaa sitten myös käytökseen ei niin hyvin.. Joten pitäny koittaa vaikka ja mitä että saadaan neiti keksimään tapoja ilmaista näitä tunteita.. Harmi että monet tärkeät ihmiset asuu sitten pidemmän matkan päässä mutta onneks meillä on puhelimet! Paljon tykkää taiteilla ja hukunkin näihin taideteoksiin :D Päiväkodinvaihdos tuli samalla kun muutto ja sekin sujui kyllä hienosti koska myös helposti löytää kavereita niin ei sen kanssa ollu ongelmia onneksi.. Ens vuonna näihin aikoihin mennäänki jo melkein eskariin.. Hurjan nopeesti se aika loppujenlopuks menee.. Hienoja ja huonoja hetkiä tulee kaikille eikä sille voi mitään.. Hurjan innokas on oppimaan muttei välttämättä sit hermot riitä ku ei ekalla mee täydellisesti nii sit saa olla kokonaan :D

Vaikka ystäväpiirissä on ollu paljon surua ja pelkoa kaikenlaisesta ja perheessä/suvussa ollu omat kriisit ja jutut.. Nii voin sanoo että mulla menee suhteellisen hyvin.. Mulla on ihanin mies mitä voi toivoo ja ekaa kertaa elämässäni voin sanoo että tunnen itteni arvostetuks ja rakastetuks sillei niinku parisuhteessa pitääki olla.. Oon aika onnekas siinä että löydetty toisemme vähä ehkä hassulla tavalla ja sit kaikki vaan yksinkertasesti toimii.. Wau. Mä ku luulin että ei semmosta tuu eteen tässä elämässä :D

Mutta tämä tästä höpöttelystä.. Miten ois että koitan keksii jonku aiheen tässä lähipäivinäaikoina mistä kirjotella tietenki edelleen otan vastaan aihe-ehdotuksia!

Kiitos niille ketä tänne vielä toisinaan eksyy katselemaan :)

Tilaanne Virkistäen -Takku-Tukka

 

Kyllä.. Tein sen pitkästrä aikaa.. Luin vanhoja blogitekstejäni.. Nyt hiljaa ruutua tuijottaen mietin miks ihmeessä avasin tuon oven.. Häpeää pari vuotta sitten minääni kohtaan tunnen.. Tää on siis jopa kamalampaa ku kattoo vanhoja kuvia ittestänsä ku miettii että miks mä tollai oon pukeutunu tai noin meikannu ! Koska nyt aukee ne ovet vielä syvemmältä sisältäni.. Miksi oon ajatellu noin! :D

Okei viimesen vuoden aikana varmaan isoimpia muutoksia on tapahtunu eikä nyt sentään kaikki oo sellasii tekstei missä on ongelmia ymmärtää itseään.. On hyvä kirjotuksia ja huonoja niitä.. Ja sit on nää faktapostaukset ku ei nekää enää niiin kamalasti pidä paikkansa.. Nauroin tuossa pienen hetken yhdelle jutulle sieltä ja jaon ajatukseni siskon kanssa.. Siellä sitte naurettii yhdessä face-keskustelun välityksellä..

Pitäis varmaan päivittää näitä tekstejä tai tehdä uusia niistä.. Olis ainaki jotain kirjotettavaa ku tuntuu että on aiheet vähä kiven alla.. Intoa ois kirjottaa vaikka ja kuinka paljo kaikkee mut ei vaan oo sellast tarpeeks kantavaa ideaa ettei se jää kovin latteeks se teksti.. Tai vajaaks.. Tänä vuonna vaikka on itessä niitä muutoksia tapahtunukki nii tekstin ulos saaminen on ollu tosi hankalaa.. Ehkä sitte liikaa mietin että mitä kirjottaa tai jotain vastaavaa..

Voishan sitä esimerkiks kertoo ihan vaan perus päivistä jne mut blaah! Ei ne tällä hetkellä eroo toisistaan nii paljoo että siitäkä tulis mitää ellei kirjottais kolmesta kuukaudesta samalla :D

Otan edelleen ideoita vastaan KOVIN MIELELLÄNI!

Mutta yleisfiilis on hyvä.. On töitä kotona kaikki hyvin (tänään tosin oli vähä enemmän riehumista ja korvat varmaan unohtu aamulla sinne omaan sänkyyn neidillä).. Muutenki fiilis aika jees.. Ehkä se aurinko paistaa viel tähänki risukasaan :)

Se siitä mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Tilaanne valottaen -Takku-Tukka

Hellöy.. Ei menny tää mun aktivoituminen ihan suunnitelmien mukaan ku keksin kaikkee muuta vähemmän fiksua tekemistä.. Mutta aihetta oon myös miettiny vaikka kuinka. Ei vaan yksinkertasesti oo olu mitään järkevää kirjotettavaa..

Oon tässä alkanu saamaa jotai positiivisempaa suuntaa ainaki hetkellisesti ja tuntuu että hommat pyörii kerranki ihan hyvin.. Aina ei tietenkää jokasel elämän osa-alueella mutta suurimmaks osaks kumminkin..

Toisinaan osittain vähän kaduttaa etten jaksa tai viitsi ottaa kantaa mihkää poliittisiin juttuihin yms.. Koska siitä keksis monia asioita mikä on päin vittua tässä maassa ainakin.. Mut koska en halua huvikseen kiehuttaa verta niin kirjotampa vaikka siitä että mä sain töitä ja palaan pitkän tauon jälkeen työelämään.. En aluks edes pitäny tätä alaa sellasena mihin hakeutuisin koska sillon kun 9 luokan lopulla aloin tekee iltatöitä niin "kokeilin" kyseistä ammattia.. Olin kuukauden siis melkein joka arki-ilta töissä koulun jälkeen muutamia tunteja päivässä. Puhelinmyyjänä kaupittelin en muista edes kuinka montaa eri lehteä niitä oli siihen aikaan aika pitkä lista.. Aku-ankka ja me naiset ne mitä onnistu eniten myymään.. Ja myin ihan hyvin niitä.. Mutta koska olin löytäny tieni paskaan firmaan niin tili oli niin pieni että hyvä ettei itku päässy ku näin sen työni "tuloksen" se oli tosiaan sellane mitä voi sanoo taskurahaks.. Jäi paskanmaku suuhun mutta hei ajat on muuttunu aika reilusti ja päätin että no mikä ettei mäpä koitan päästä tähä mukaan.. Kun ei mennä pelkällä provikalla vaan on iha joku minkä päälle se palkka rakennetaan.

Kovasti multa kysellään että joko jännittää (kun ollu niin pitkään kotona). No ei, ei omasta puolesta jännitä. Lähinnä on aivan mahtavaa että niin minä ku Typy pääsee ikästensä seuraan. Tää lähes kolme vuotta (aika melkei tasan kolme tulee täyteen ) on ollu oikeesti hienoo aika oon saanu monet kehitysvaiheet ihan omin silmin todistaa ja viettää ne ekat vuodet lapseni seurassa. Vaikka seinät on kaatuillu päälle vähä väliä ja neitikään nyt ihan helpommasta päästä oo lasena nii en mä päivääkää pois vaihtais. Mutta tosiasiahan on se että ainaki ite koen tarvitsevani myös aikuisia ihmisiä enemmän ympärille. Kuten lapsi tarvii oman ikästä seuraa. (Ja näin katkee ajatus ku joutuu juoksee 5 kertaa koneelta pois)..

No mutta joo en mä myöskään ala etukäteen jännittää tai stressaamaan myyntiä koska se on vaan turhaa.. Tai se että kun toiset stressaa mun puolesta tai mun kautta( voiks noin sanoo?) että miten nyt pärjään viedä lastapäiväkotiin aamulla ja hakea ja tehdä ruuat yms.. Eiks kaikki jossain vaiheess normaalisti hakeudu töihin tai kouluun lasten jälkeen? Tottakai rutiinit muuttuu mut mullaki on noita siskoja kolme joista kahta oon hoitanu tosi paljon ku kotona asuin.. Vieny tarhaan ja myös hakenu niitä sieltä.. Sama kun porukka stressas sillon ku odotin lasta että miten pärjään lapsen kans miten pärjään vauvan kans.. Meijän puolella on oikeesti turhan paljon huolehtijoita ja hyysääjiä.. Ja se tässä on se mikä siellä kummastuttanu on että miten jaksan olla niin kaukana kotipaikalta.. "Eihän sulla ole mitään apuja tai sukulaisia siellä".. Onhan mulla apuja täällä ihan tarpeeks.. Tänne muutto on ollu paras ratkasu ikinä.. Suurin asia mitä oikeesti kadun on se että edes lähdin takas kotikulmille vaikka kauaa viihtynykkää siellä. 

Mut isoin asia on se että mulla menee nyt hyvin.. Ja se suurin homma tukien hakemisessa on ohi ainaki toistaseks. Ei tarvi enää selitellä kellekkä että miksi tarvitsen rahaa elämiseen ja lapsen elättämiseen.. Perkele.

Mut sille kuka ei jaksa kokonaan lukee. Innolla odotan, olen onnellinen ja en stressaa turhista.

Tilaanne työllistäen -Takku-Tukka

Ei vaan .. On tää uhma vieny vähä äitylin voimat.. Tai ei ehkä voimia mut ei tunnu jaksavan keskittyy kirjottamiseen enää iltasin.. Haluu vaan olla ja kuunnella musiikkia.. Tietenki myös syödä.. Ja pakkoha se on siivota ja hoitaa kotia sen minkä jokseenki hiljaa voi..

Mutta kerrotaas vaikka kuulumisia. Mulle kuuluu ihan hyvää pieniä ressejä jos ei lasketa.. Vähän ollu ameebafiilis koko viikon et jos ei ois lapsosta joka vähäniinku pakottaa tekeen nii oisin voinu nukkuu ainaki puolet viikosta.. Ehkä se on tää ilma.. Just luin naamakirjan muistoista että tänän tasan kaksi vuotta sitte neiti oppi kävelemään.. Ai että se aika menee nopeesti.. Oli se kyllä ihana hetki ja tais sillon vähä silmät hikoilla.. Nyt alkaa lähenee kolme vuotis synttärit ja niitä kai tarvinnee alkaa suunnitteleen kohta.. Ku ei vaan ois perheen ja suvun sisällä nii paljoo kärhämää nii ei stressais sekään.. Vaikka kaikki yleensä ainaki on osannukki käyttäytyä hyvin nii on se ilmapiiri vaan pirun henkisesti raskas että stressaa vähä etukäteenkin sitä..

Mitäs muuta.. No kohtahan pääsee taas jammailee live-musiikin tahtiin.. Odotan sitä toooosi paljon! Ja ens viikolla ois sellaset kuvauksetki että pääsee vähä toiseen maailmaan :)

Aiheblogia pitäs olla tulossa ehkä jo tänään jos innostun.. Mut edelleen jos on aiheita tai jotain mitä haluu lukee nii heittäkää kommenttia. Mahtava huomata että mun kirjotuksia edelleen luetaan vaikka on ollu hyvin hiljane alkuvuosi. Olette mahtavia.

Tilaanne (taas) päivittäen - Takku-Tukka